Kivesvaaran retkeilyreitit

Klikkaa tästä Kivesvaaran esitteeseen

Kivesvaaran huipulla on näköalatasanne, jonka upeat maisemat mykistävät. Tasanteella on pöytäryhmä, joten voit pitää vaikka evästauon ja katsella upeaa Kivesjärveä.

Kivesvaaralta näkee kolmen muun kunnan alueelle:
Pohjoisessa Puolangalle Vaara-Kainuuseen. Etelässä Kajaaniin ja lännessä Vaalaan, jotka kuuluvat maisema-alueina Oulujärven ympäristöön. Eteläpuolella vasemmalla siintävät Oulujärven Palta- ja Ärjänselän vesialueet ja lounaassa Niskanselän vesialueet. Maiseman etualaa hallitsee Kivesjärvi.

Näkyvyys on selkeällä säällä 20-30 km. Voit siis nähdä etuvasemmalla Manamansalon, Säräisniemen ja etuoikealla Vaalan edustan saaristoa. Ehkä näet Otanmäen kaivoksen tornin, Kajaanin savuja tai muita maamerkkejä.

Kivesvaaralta löydät myös kivipuiston, joka on mielenkiintoinen ja elämyksellinen käyntikohde. Se täydentää Kivesvaaran vuonna 2014 valmistuneita retkeilyreittejä ja alueen muuta luontomatkailutarjontaa.300m pituisen polun varrelle on koottu yli 40 kivinäytettä, jotka esittelevät erityisesti Kainuun kallioperän historiaa ja koostumusta. Paltamon kunta on saanut tukea Kivipuiston rakentamiseen Oulunjärvi Leader ry:n kautta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Lisätietoja kivipuistosta.

Reittiluokitus: helppo

Reitti sopii liikuntarajoitteisille sekä lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa liikkumiseen. Reitin lähtöpiste Kivesvaaran kodalta. Menomatkalla kuljetaan vanhan asuntovaunualueen läpi, josta jatketaan soratietä vaaranlaelta alaspäin levähdyspaikalle, jossa ovat pöytä ja penkit. Paluu samaa reittiä takaisin kodalle, huomioi paluumatkalla nousu.

Reittiluokitus: helppo

Reitti on merkitty punaisella

Kantolan lenkki kiertää Kivesvaaran laen ja on reiteistä helpoin ja lyhyin. Lenkin voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa reittimerkkejä seuraten. Jos kierrät lenkin metsästysmajan kautta, on loppunousu melko jyrkkä. Reitti on hyvin kuljettavaa metsämaastoa.

Matkalla on runsaasti linnunpönttöjä eli keväisin saat nauttia runsaasta lintujen laulusta.

Lisätietoja Kantolan lenkistä Outdooractive -sivustolla.

Reittiluokitus: pääosin helppokulkuinen, rinneosuudet vaativia

Reitti on merkitty keltaisella

Helpoin tapa kulkea reitti on kiertää se vasemmalta oikealle, koska silloin vaativimmat rinne osuudet ovat alamäkeen. Reitin lähtöpiste Kivesvaaran kodalta. Alkumatka kuljetaan esteetöntä reittiä levähdyspaikalle, jonka jälkeen jatketaan matkaa Pahalouhoksen viittojen mukaan.

Metsäautotien pohjan jälkeen kuljetaan helppoa metsäpolkua, jonka jälkeen laskeudutaan jyrkkää rinnettä levähdyspisteelle. Levähdyspisteeltä voit poiketa pistopolulle louhoksen päälle ihailemaan kurun pohjalle vajonneita kallioita. Ole varovainen, kalliolta on pudotusta kymmeniä metrejä jopa pystysuorana pudotuksena. Levähdyspisteeltä lähde seuraamaan vihreitä merkkejä.

Polku laskeutuu alas luonnonkurua pitkin. Polun reunoilta pääset joissain kohden ihailemaan maisemia kallion kielekkeille.

Alas tultua voit käydä Pahalouhoksen pistopolulla. Myös alhaalta louhos on katsomisen arvoinen. Matkalla on luonnon muovaama luola ja polun päässä levähdysalue. Pahalouhoksen luonnonsuojelualue on n.70m etäisyydellä pistopolun päästä.

Jatkaessasi matkaa Vaarainjoelle päin tulet pian metsäautotiepohjalle, jota pitkin pääset Vaarainjoen risteykseen. Risteyksessä voit poiketa vasemmalla noin 100m päässä olevalle joelle. Ennen joen ylittävää siltaa on levähdyspiste ja infotaulu alueesta.

Risteyksestä jatkaessasi matkaa eteenpäin tulet Kantolan risteykseen, jonka kautta voit palata Kivesvaaran kodalle. Halutessasi voit jatkaa matkaa myös Yölinnunkuruun.

Lisätietoja Louhoksen kierroksesta Outdooractive -sivustolla.

---

Pahalouhoksen alue

Louhoksen reitti kiemurtelee louhoksen ylä- ja alapuolella. Alapuolisen pistoreitin varrella on myös pieni luola, jonne voi vilkaista sisäänkin.

Pahalouhoksen rajausalue on rehevää, maastoltaan hyvin jyrkkää, vanhaa ja järeää vaaranrinnekuusikkoa, jossa sekapuina esiintyy runsaasti hyvin kookkaita haapoja ja koivuja. Yksittäisiä järeitä ylispuumäntyjä sekä keloja näkyy myös metsäkuvassa.

Lahopuusto koostuu pääasiassa järeästä kuusesta, jota löytyy kaikissa lahoasteissa, paikoin hyvin runsaasti. Myös jykevää kääpäistä koivupökkelöä on alueella suhteellisen tasaisesti. Runsaslumisille vaaranrinnekuusikoille tyypillisesti Pahalouhoksenkin metsäkuvassa näkyy paljon tykyn vaurioittamia pystypuita.

Metsä rajoittuu länsirinteen alaosassa lehtojensuojelualueeseen, mikä lisää Pahalouhoksen metsän suojeluarvoa. Alaosan pistopolku menee lähelle luonnonsuojelualueen reunaa.

Pahalouhoksen jyrkillä kalliorinteillä roikkuu paljon kallioimaretta. Kallioimarre tunnetaan juurestaan, joka maistuu imelälle ja lakritsille. Suomessa kallioimarretta on kutsuttu muun muassa nimillä mesijuuri ja imeläjuuri. Kuivattuja kallioimarteen varsia myytiinkin aikaisemmin apteekeissa. Sitä käytettiin muun muassa keuhkoputkentulehduksessa limaa irrottavana rohtona, lisäämään hien- ja virtsaneritystä ja maksavaivoihin.

Pistopolun n. puolessa välissä näkyy kalliossa myös pieni luonnon muovaama luola. Vajaan sadan metrin päässä polun loputtua on suojeltu upea saniaislehto, jossa voi bongata myös kookasta pohjansinivalvattia.

Tiaiset ilahduttavat retkeilijää sirkutuksellaan, joukossa voi nähdä myös hömö- ja töyhtötiaisia.

Reittiluokitus: pääosin helppokulkuinen, mutta rinneosuudet ovat keskivaativia.

Reitti on merkitty sinisellä.

Reitti suuntautuu Yölinnunkuruun, joka on maanjäristyksen aiheuttama kalliouoma. Kuru sijaitsee suojelualueella.

Lähde kodalta Kivesvaaran tietä pitkin alaspäin. Parin sadan metrin päästä käännyt oikealle (vanhan parkkipaikan läpi). Lyhyen metsäosuuden jälkeen laskeudut alas ja ylität Kivesvaaralle nousevan maantien, jonka jälkeen metsäosuus laskee rinnettä alas Metsästysmajan lähelle Annilantielle. Saavut silloin soidensuojelualueen reunamerkille ja opastaululle.

Jatka vasemmalle metsäautotietä. Laskeuduttaessa tietäpitkin oikealle jää soidensuojelualue ja vasemmalle Itkonlampi. Itkonlammen kohdalla on tien varressa infotaulu ja reittikartta. Puissa alkaa näkyä valkoisia Yölinnunkurun suojelualueen merkkejä. Pian saavut Yölinnunkurun parkkipaikalle ja suojelualueen läpi lähtevälle metsäpolulle. Seuraa puissa olevia sinisiä reittimerkkejä ja saavut kurulle.

Lyhyen pistopolun päässä on kallion kyljessä pieni luola. Palaa takaisin luolalta ja jatka oikealle (reittipolku ei mene kurun pohjalla, vaan nousee ylemmäs sammaleiselle kuusikkoharjanteelle).

Loppumatkalla noustaan Valkeisenkallioille. Kallioilta on huimat näkymät vaaramaastoon. Polkua ei ole viety kallioiden korkeimpaan kohtaan, vaan levähdyspiste sijaitsee nk. välitasanteella. Hyväjalkaiset voivat kiivetä louhikkoista kalliota myös päälle saakka. Kohde on erittäin hyvä kuvauskohde kolopuineen ja maisemineen. Palaa samaa polkua pitkin Kurunpolun lähtöpaikkaan.

Paluumatkan voit tehdä joko tuloreittiä pitkin tai lähteä Kantolan reitin kautta Kivesvaaran laelle. Voit myös kaartaa oikealle Vaarainjoelle, jolloin kierroksesi pituus yhteensä on noin 14 kilometriä.

Lisätietoja Kurun polusta Outdooractive -sivustolla.

---

Yölinnunkurun suojelualue

Yölinnunkurun omistaa Forest Holding Finland Oy. Entinen omistaja Metsäyhtiö UPM-Kymmene on Kainuun ELY-keskuksen päätöksellä perustanut alueelle yksityisen suojelualueen osana vapaaehtoista METSO-ohjelmaa. UPM on pitänyt Yölinnunkurua jo pitkään opetus- ja luontokohteenaan, minkä vuoksi metsät on säästetty hakkuilta ja aluetta on varjeltu tietoisesti. Myös paikalliset luonnonystävät ovat edistäneet merkittävästi kohteen suojelua. Yölinnunkuru onkin tärkeä niin paikallisena retkikohteena kuin opetus- ja tutkimuskohteena. Suojelualueen rajat on merkitty maastoon valkoisella värillä.

Yölinnunkuru on maanjäristyksen aiheuttama kalliouoma. Sieltä löytyy mystinen luola, jonka synnystä ei ole tietoa. Yölinnunkuru on Kainuun rehevään vaarajaksoon sijoittuva monipuolinen, 50,4 hehtaarin suuruinen luontokohde, jossa on erityistä vanhan luonnonmetsän lajistoa. Nimi Yölintu viitannee huuhkajaan, joka on pesinyt aiemmin kurun kalliojyrkänteellä.

Yölinnunkuru sopii retkeilyyn ja soveltuu hyvin Kainuussa matkaileville päiväretkikohteeksi. Yölinnunkurussa saa metsästää, marjastaa ja sienestää. Kilpailujen järjestäminen ja tulenteko suojelualueella on kielletty. Ole erityisen varovainen kasvien ja lintujen suhteen liikkuessasi Yölinnunkurun suojelualueella.

---

 Valkeisenkalliot

Yölinnunkurun reitiltä pääsee Valkeisenkalliolle sammaleista kuusikkoharjannetta pitkin. Valkeisenkalliolle kiivetessä katse kannattaa pitää omissa jaloissa ja seuraavassa askeleessa. Sammalet ja jäkälät voivat olla yllättävän liukkaita ja kallion alapuolella polku on sammaleen peittämää louhikkoa.

Kallioilta avautuu upea näköala Valkeisenlammelle ja ympäröiville vaaroille, mutta myös itse kallioilla on paljon nähtävää. Kallion päälle on aikojen saatossa kasvanut sinne tänne paksuja rahkasammaltyynyjä, lisäksi kalliolla on runsaasti erilaisia jäkäliä.

Palokärki ja muut kolopesijät ovat hakanneet avokallion laidalla kelottuneeseen mäntyyn yli kymmenen erilaista koloa. Kallion alapuolisessa kuusikossa voit hyvällä onnella havaita myös Kainuun maakuntalinnun kuukkelin tai pelottoman pohjantikan naputtelemassa retkeilijästä häiriintymättä puunrunkoa. Kesäisin kannattaa kuulostella myös kuuluisiko harvinaisen sinipyrstön liverrystä ympäröivistä metsistä.

---

Vaarainjoen kalastusalue

Pieni, mutta monimuotoinen maastossa kiemurteleva vesireitti. Joen varsi on aikojen saatossa pusikoitunut ja siten vaikeakulkuista. Vaarainjoen levähdyspaikan läheltä kulkee myös moottorikelkkareitti. Seutu on erittäin hyvää sienestysmaastoa.

Vaarainjokialue on kasvillisuuden osalta monimuotoista. Keväällä ja alkukesällä Vaarainjoen penkat täyttyvät paikoin keltaisista kulleroista ja kukkivasta näsiästä. Joen alajuoksulla asustaa myös majava, joka katkoo puita patotarpeisiinsa. Metso saattaa yllättää retkeilijän lähtemällä äänekkäästi lentoon piilopaikastaan.

Vaarainjoki on tunnettu omasta luonnonvaraisesta ja kookkaasta taimenkannastaan. Kalastaa voi vieheellä Kongasjoen kalastusluvalla. Vaarainjoessa on purotaimenkanta, jonka kalastamiseen tarvitset Varisjoki-Kongasjoki alueen kalastusluvan.

Kohde sisältää viisi erillistä osa-aluetta, jotka ovat parhaiten säilyneet osat Kivesvaaran - Keräsenvaaran lehto- ja lettokeskittymästä. Kohteeseen kuuluvat alueet sisältävät kasvillisuudeltaan ja kasvilajistoltaan erittäin monipuolisen valikoiman lehtoja, lehtokorpia ja lettoja.

Kivesvaaran jyrkässä länsirinteessä on lähde ja lähdepuro sekä reheviä, lajistoltaan edustavia pohjansinivalvatin ja kotkansiiven luonnehtimia suurruoho- ja saniaislehtoja ja lehtokorpia.

Itkonpuron soidensuojelualueella on kaakkoon viettävän rinteen puronvarsilla ja niiden välissä lajistoltaan ja kasvillisuudeltaan monipuolisia lehtoja, lehtokorpia ja lettoja. Purojen latvoilla on edustavia korpia, ja rinteen alapuolella lettorämettä. Vanha kulttuurivaikutus on selvä.

Itkonrinteen yksityismaan luonnonsuojelualueilla on kulttuurivaikutteisia, lajistoltaan erittäin edustavia lehtoja, lehtokorpia ja lettokorpia. Leppikankaan letto on pieni ja rehevä rinneletto. Lettotyyppejä on edustava valikoima ja erityisesti puronvarressa on uhanalaista lajistoa.

Näsäsenpuron varressa Suorannan talon kohdalla on uhanalaisen kasvilajin esiintymä sekä huurresammallähde.

Retkeilyreitin yhteyteen on metsiin laitettu 400 linnunpönttöä. Pöntöt on suunniteltu eri lintulajeille. Normaalien metsälintujen lisäksi, alueella voi kohdata harvinaisia lintulajeja, joita ovat esimerkiksi sinipyrstö, idänuunilintu, pikkusieppo, puukiipijä, töyhtötiainen, pikkulepinkäinen, käenpiika, kuukkeli, pohjantikka, pikkutikka, palokärki, mehiläishaukka, sinisuohaukka, sääksi, varpuspöllö, helmipöllö, viirupöllö ja huuhkaja.

Massiivinen Kivesvaara on kirvoittanut aikojen kuluessa monia tarinoita. Kainuun isokokoiset ja vahvat henkilöt ovat synnyttäneet ajatuksia jättiläisistä.Paikkakuntalaisten keskuudessa eläneiden tarinoiden mukaan vaaralla oli hiidenaarre.

Runoilija Eino Leino mainitsee runoissaan mm. mystisenä pidetyn Yölinnunkurun, joka on nykyisellään suojelualue! Kuru on muinaisen maanjäristyksen synnyttämä rotko, jossa on myös luola. Kasvisto on jyrkillä rinteillä kasvavaa jyhkeää kuusikkoa.

Nocturnen runokuvaa muokatessaan Leinolla oli mitä ilmeisimmin mielessään Oulujärven Paltaselän pohjoispuolinen vaaramaisema, jossa yli 200-metriset Kives- ja Kiehimävaara kohoavat jyhkeinä.
Runossa mainittu vanamo (Linnea borealis) on yleinen kasvi Kainuussa. Tämä hento, vaatimattoman havumetsien ja kuivan kankaremaan kasvi levittää ympärilleen huumaavaa tuoksua, joka korostuu erityisesti kesäöinä.

Nocturnen loppupuolella esiintyvä "hiiden vuori" - sanapari esiintyy ainakin Leinon Kivesvaaralaiset-runoelmassa. Leino paikansi sen jonnekin Paltamon Kivesvaaran seutuville, jossa hän samoili 1890- luvun puolivälissä kolutessaan purrellaan Paltaselän pohjoisrantoja ja riiatessaan Antinlahden piikapikkaraisia.

Palasiksi hajonneen mustan meteoriitin löysi paltamolainen Pertti Huusko Kivesvaaran rinteeltä jo toukokuussa 1968. Malmigeologit pitivät palasia kuitenkin vain alueella yleisen mustaliuskeen kappaleina. Syksyllä 1980 erikoistutkija Kari A. Kinnunen tunnisti ne harvinaisen hiilipitoisen meteoriitin kappaleiksi.

Tyyppi: CM2, hiilikondriitti
Kokonaismassa: noin 0,2 kg tunnetaan (kappaleet: 114, 50 ja ~40 gr)
Löytyi toukokuussa 1968
Paikka: Klikkaa TÄSTÄ Karttaan

Kivesvaaran meteoriitti on harvinainen hiilikondriitti. Nykyisin se luokitellaan CM2 ryhmään kuuluvaksi. Hiilikondriitit ovat keveitä meteoriitteja, sillä niissä ei ole kovin paljoa metalleja eikä raskaampia yhdisteitä. Kivesvaaran ominaispaino on vain 2.2, mikä vastaa suurin piirtein keveimpiä suomalaisia kivilajeja. Hiilikondriitit ovat primitiivisimpiä meteoriitteja ja ne ovat peräisin Aurinkokunnan syntyajoilta.