Tietoa Paltamosta

Perustettu: 1870
Maakunta: Kainuu
Pinta-ala: 1 139,13 km²
Asukkaita: n. 3 100

 

Paltamon kunta sijaitsee Kainuun maakunnan länsiosassa Oulujärven koilisrannalla. Naapurikunnat ovat Kajaani, Ristijärvi, Puolanka, Sotkamo ja Vaala. Paltamossa on kaksi keskustaajamaa, kirkonkylän ja Kontiomäen taajamat.

Paltamon historia vuoteen 1809

Ensimmäiset ihmiset tulivat Kainuuseen välittömästi mannerjään vetäytymisen perässä noin 10 000 vuotta sitten. Ensimmäiset merkit Paltamon asukkaista ovat n. 8 500 vuoden takaa hieman ennen Oulujärven kuroutumista omaksi järvekseen. Tuolloin asuttiin ainakin Kiehimänjoen laaksossa Kitusenmutkan ja Kaarteen tienoilla, joka seutu oli vielä tuolloin Itämeren lahti. Varmaan asutusta oli myös Oulujärven rantamilla, mutta sen muistot ovat kätkeytyneet Oulujärven pohjamutiin maankohoamisen aiheuttaman järven kallistumisen kohti kaakkoa johdosta. Järvi on kallistunut olemassaolonsa aikana noin 10 metriä ja siksi Oulujärven rantamilta on turha etsiä esihistoriallisen asutuksen jäänteitä. Uusimman tutkimuksen mukaan esihistorian pyytäjä- ja keräilijäkansa oli ainakin osittain nykypaltamolaisten kaukaisia esivanhempia.

Jo kivikaudella, mutta varsinkin esihistoriallisen ajan loppupuolella rautakaudella sai Paltamon vähäinen väki tuoretta geenivirtaa niin idästä kuin lännestä tulleiden kulkijoiden kautta. Ainakin esihistoriallisen ajan lopulla Paltamon alkuperäisväkeä voidaan pitää saamelaisina. Viimeistään keskiajalla tämä vähäinen pyytäjäväki joutui vetäytymään salomaille kohti pohjoista idästä tulleiden karjalaisten ja myöhemmin lännestä tulleiden pohjalaisten eränkävijöiden tieltä.

Uudenajan alussa 1500-luvulla Oulujärven seudusta kiisteltiin Ruotsin ja Venäjän kesken. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan johdolla seutu asutettiin pääasiassa savolaisten kaski- ja erätaloutta harjoittaneiden uudisasukkaiden voimin ja liitettiin näin Ruotsin valtakuntaan. 1570 – 1580-luvulla Paltamon uudisasukkaat maksoivat tämän kiistan hengellään, kun venäläiset tuhosivat seudun uudisasutuksen täysin 25-vuotisen Venäjän sodan aikana. Vuoden 1595 Täyssinän rauhassa tämä uhri kuitenkin tunnustettiin ja koko Kainuu liitettiin Ruotsin valtakuntaan.              

Oulujärven pitäjä perustettiin uudelleen vuonna 1599 ja pitäjän ja seurakunnan keskuspaikka perustettiin Manamansalon sijasta Paltamon eli Paltaniemen kylään. Myöhemmin tästä koko Kainuun käsittäneestä pitäjästä alettiin käyttää Kajaanin pitäjän nimeä. Paltamo –niminen pitäjä syntyi vuonna 1647, jolloin Sotkamo irrottautui omaksi pitäjäkseen. Paltamon kirkonkylä Paltaniemellä säilyi kuitenkin koko Kainuunkin kulttuurisena keskuksena 1800-luvulle saakka.

Uudisasutus sijoittui pääosin kalavesien ja kulkureittien varteen vesien rannoille. 1600-luvulta lähtien alettiin kuitenkin nousta vaaroille hallaa pakoon. Peltoviljely alkoi laajentua suuremmin vasta kaskeamisen vaihduttua tervanpolttoon 1700-luvun lopulta alkaen. Asutuskehitys oli ensimmäisinä vuosisatoina hyvin hidasta. 1570-luvun noin 700 hengen tasolla oltiin vielä 1700-luvun alkupuolellakin. Voimakas väestön kasvu alkoi 1700-luvun jälkipuolella ja Ruotsin ajan lopussa 1800-luvun alussa Paltamossa oli väkeä noin 1800 henkeä, kun mukaan lasketaan myös kirkonkylän Paltaniemen runsaat 300 henkeä.

Paltamo autonomian ajasta nykypäiviin

Suomen sodan jälkeen solmitussa Haminan rauhassa 1809 Ruotsin itäiset läänit liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Paltamon seurakunta muodosti Paltamon pitäjän, jonka hallinnollisena keskuspaikkana toimi Paltaniemi. Kuntien ja seurakuntien hallinto erotettiin toisistaan vuoden 1865 kunnallisasetuksella. Paltamossa kunnallishallinto asetettiin Paltaniemen pappilassa 8.7.1865 pidetyssä Paltamon pitäjänkokouksessa. Paltamon kunnallishallinnon alaisuuteen kuuluivat alkuvuosina myös Kajaanin maaseurakunta ja Säräisniemen kappeli. Säräisniemi erosi yhteisestä kunnallishallinnosta 1868 ja Kajaanin maaseurakunta 1869. Paltamon maakirjakyliä olivat tämän jälkeen Härmänmäki, Kiehimänsuu, Kivesjärvi, Melalahti, Mieslahti, Paltaniemi, Uura ja Varisniemi. Vuoden 1870 alusta kunnallishallintoon kuului vain nykyisen Paltamon alue pois lukien Paltaniemi.

Paltaniemi oli Paltamon seurakunnan keskus 1599 - 1936 ja Paltamon kunnan keskus 1865 - 1906. Paltamon Paltaniemellä syntyi ja varttui muun muassa runoruhtinas Eino Leino. Paltaniemi menetti vähitellen asemansa pitäjän keskuksena, koska noin 85 % väestöstä asui Oulujärven pohjoispuolella. Läheinen Kajaanin kaupunki alkoi kasvaa, kun sinne avattiin 1900-luvun alussa seminaari, paperitehdas ja rautatieyhteys. Kiehimänsuun kylä kohosi Paltamon uudeksi keskukseksi 1900-luvun alkupuolella, jolloin Kiehimänjokisuussa harjoitettiin tuottoisaa tervakauppaa. Oululaiset kauppahuoneet perustivat tervahovejaan Kiehimänjoen suulle. Tervakauppa loppui ensimmäisen maailmansodan aikana. Kiehimänsuu vaurastui 1910-luvulta lähtien metsätalouden ja uittojen ansiosta.

Oululainen kauppahuone J. W. Snellman G:son myi sille tarpeettomaksi käyneen Kiehimänsuun Joenniemen tilan Paltamon kunnalle vuonna 1920. Tämä tilakauppa mahdollisti Joenniemen kaavoittamisen Paltamon kunnan, seurakunnan ja yksityisten tarpeisiin. Kiehimänsuun vaurastumista edisti 1930-luvun alussa avattu rautatieyhteys Nurmeksen ja Oulun välillä. Rautatien rakentaminen loi Paltamoon myös kokonaan uuden taajaman, kun Kontiomäestä tuli valtakunnallisesti tunnettu rautateiden solmukohta. Kontiomäellä aloittanut Kainuun kansanopisto siirrettiin parin toimintavuoden jälkeen Mieslahden Pekkalan tilalle vuonna 1911.

Kiehimänsuun nimi muutettiin virallisesti 1.5.1942 Paltamoksi käytännön syistä, koska pitäjän vanha keskus Paltaniemi sekoitettiin toistuvasti Paltamon kunnan uuteen keskukseen. Seurakunnan järjestyksessään viides kirkko valmistui Oulujärven pohjoisrannalle vuonna 1946. Paltamon väkiluku jatkoi kasvuaan aina 1950-luvun alkupuolelle saakka. Enimmillään paltamolaisia oli noin 9 000 henkeä. Paltamoon saatiin toisen maailmansodan päätyttyä satoja uusia asukkaita siirtokarjalaisista. Paltaniemi ja Kajaanin kupeessa sijainnut Uudenkylän eli Nakertajan alue siirrettiin vuoden 1954 alussa Paltamon kunnasta Kajaanin maalaiskuntaan.

Paltamo on kohdannut historiansa aikana samat haasteet kuin muutkin samankaltaiset maa- ja metsätalousvaltaiset pohjoissuomalaiset pitäjät. Sivukylät alkoivat tyhjentyä 1960-luvulla maaltamuuton ja kaupungistumisen takia. Paltamon taloutta kehitettiin 1970- ja 1980-luvulla erityisesti mekaanisen puunjalostuksen varaan. Kivesvaaran ja Metelinniemen matkailuhankkeet käynnistettiin 1990-luvulla. Paltamo on 2000-luvun alussa profiloitunut sujuvan arjen asuinkuntana.

Lähde:

Jorma Keränen – Hannu Romppainen: Paltamo - Kainuun emäpitäjä. Saarijärvi 2013.

Paltamon kunnan vaakunan on suunnitellut suomalainen heraldikko Gustaf Herman von Numers. Paltamon kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 20. maaliskuuta 1953.

Vaakunan selitys: ”Kultakentässä hirsittäin, alatusten, kolme mustaa tervavenettä tynnyreineen.”

Vaakunan musta vene tynnyreineen viittaa tervanpolttoon ja tervakauppaan. Tervaa nykyisen Paltamon alueella on poltettu jo 1600-luvulla, mutta sen keskeinen merkitys alueelle ajoittuu 1800-luvulle.

Tutustu, millaiseen ympäristöön uudet asukkaat ja Paltamoon sijoittuvat tai investoivat yritykset saapuvat. Tietoa alueen liikenneyhteyksistä ja elinkeinorakenteesta sekä asumiseen, koulutukseen ja vapaa-aikaan liittyvistä palveluista.

Lue lisää täältä: Toimintaympräistö